Viimeinkin. Viimeinkin aurinko nousi lämmittäen mustavalkoisen naaraan turkkia. Yö oli ollut pelkkää piinallista odottamista. Unta hän oli saanut vain hieman jännityksen takia, joka oli kalvanut hänen sisintään kuin kynnet hänen ihoaan. Tänään olisi hänen ensimmäinen koulutuksensa. Lieskamyrsky oli luvannut viedä hänet tutkimaan Myrskyklaanin reviiriä ja saalistamaan. Ikitassun häntä värisi jännityksestä. Hän haistoi tuoresaaliin huumaavan herkkulliset tuoksut oppilaiden pesään asti.
"Ikitassu?" Mustavalkoinen naaras tunnisti mestarinsa matalan äänen. Harmaalaikukas kolli työnsi päänsä oppilaidden pesään ja etsi katseellaan Ikitassun vaaleanvihreitä silmiä. Oppilas ryntäsi intoa uhkuen mestarinsa luokse ja levitti kasvoilleen leveän hymyn. Viimenkin tuskallisen yön jälkeen hän pääsi toimintaan, nimittäin aamupartioon!
"Menemme aamupartion mukana ja eroamme heistä Tuuliklaanin rajan tuntumassa," Lieskamyrsky naukaisi heidän tassutellessaan odottavan aamupartion luokse. Joukon kärjessä oli Hopeasulka, jonka tuuhea häntä heilui kärsimättömästi, mutta hänen vaaleansinisissä silmissään oli iloinen pilke. Ikitassu hymyili isosiskolleen ystävällisesti ja kunnioittavasti. Tai oikeastaan hän hymyili puoli-isosiskolleen, mutta Jääkyynel ja Hopeasulka sanoivat, että oli turhaa kutsua heitä vain puolikkaiksi siskoiksi. Se myös kuulosti hölmöltä, kuten kaksi aikuista soturia olivat sanoneet hänelle huvittuneina.
"Mikä tuo kitkerä haju on?" Ikitassu sähähti ja nyrpisti nenäänsä. Lieskamyrsky naurahti. "Se on Tuuliklaanin ominaishaju. Minusta se ei ole kitkerä vaan sellainen... jotain muuta kuin noin kitkerä miten sen itse kuvailet,"
"Hänen pitäisi haistaa Varjoklaanin haju! Yök, miten ällötävä se vasta onkin!" Tulitassu irvaili ja kipitti aamupartion mukana ihan rajan tuntumaan. *He merkitsevät rajan, hyvä niin! Eikö tämä tosiaankaan ole heistä niin kitkerä kuin minusta? Haistan kyllä jotain muutakin...*
"Mikä tuo makeampi haju tuolla suunnassa on?" Ikitassu kysyi. Hän osoitti hännällään tietämättään Kuulammen suuntaan.
"Siellä on Kuulmapi. Haistatko sinä sen tänne asti, vaikka tuulee lammen suuntaan?" Lieskamyrsky kysyi ja kallisti päätään.
"Ai onko se... se Tähtiklaanin tapaamispaikka? Tai siis se missä päälliköt ja parantajat käyvät etsimässä vastauksia ja sen sellaista?" Ikitassu vastasi kysymykseen kysymyksellä. Lieskamyrsky hymyili ja nyökkäsi. Ikitassu kääntyi katsomaan Tulitassua ja muita aamupartion jäseniä.
"Joko he lähtivät?" Ikitassu kysyi äimistyneenä. Aamupartio oli kadonnut kuin huuto uneen. Lieskamyrsky huokaisi hymyillen ja heilautti häntäänsä merkiksi seurata häntä. Ikitassu kohautti olkiaan ja seurasi sydämensä sykkeen yltyessä arpista mestariaan. Oppilas oli kuullut Kuulammesta emoltaan ja oli heti kiinnostunut ihmeellisestä Kuulammesta. Se vaikutti jotenkin mahdottomalta ja uskomattomalta. Oppilas olisi tahtonut mennä katsomaan Kuulampea ja nähdä, oliko se tosiaan niin ihmeellinen kuten monet sanoivat.
"Tee kuten minä, Ikitassu! Sen jälkeen voit kokeilla itse," Lieskamyrsky opasti yksinkertaisesti tai yksinkertaiselta se ainakin vaikutti. Ikitassu toisti Lieskamyrskyn näyttämän vaanimisliikkeen aika taidokkaasti itsensä mielestä.
"Noniin, katso kuinka saalis napataan," Lieskamyrsky naukaisi ja käänsi selkänsä oppilaalleen.
Ikitassua ei kiinnostanut Lieskamyrskyn esimerkit. Hän voisi kokeilla yhtä hyvin ilmankin. Tuumasta toimeen Ikitassu tiputtautui vaanimisasentoon ja haisteli ilmaa saaliin toivossa. Ikitassun korvat ponnahtivat innosta pystyyn jäniksen herkullisen hajun leijaillessa ilmassa. Myrskyklaanin nuori oppilas otti muutaman hitaan askeleen lähemmäs hajun tulosuuntaa. Hän pysähtyi kasvavan pusikon taakse ja nuolaisi huuliaan. Nyt hän pääsisi kokeilemaan tosissaan metsästämistä unien sijaan. Ikitassu katseli ruskean ja valkoisen kirjavaa jänistä silmät suurina ja silmänräpäyksessä hän syöksyi saaliin kimppuun kynnet ojossa. Jänis päästi säikähtäneen äännähdyksen. Otus koetti hädissään lähteä pakoon, mutta märkä ja mutainen maa saivat sen kumoon. Ikitassu virnisti puraisten sen niskan poikki. Oppilas kantoi ylpeänä saaliinsa mestarinsa eteen huuliaan nuolaisten verispisaroista. Lieskamyrsky katsoi ihmeissään oppilastaan orava käpäliensä juuressa.
"Et näemmä tarvinnut esimerkkiä, vai mitä?" Lieskamyrsky naurahti ja kehräsi. "Palataan nyt takaisin!"
Ikitassu kantoi paisuen ylpeydestä kantaessaan jäniksensä tuoresaaliskasaan. Se oli hänen ensimmäinen saaliinsa ja sen hän tulisi muistamaan. Ikitassu huomasi emonsa aloittamassa ateriaansa pulskasta hiirestä huuliaan nuollen.
"Hei emo! Voinko liittyä seuraan?" Ikitassu kysyi innoissaan häntäänsä heilauttaen. Kuutähti katsoi hetken tytärtään ennenkuin nyökkäsi. Oppilas nappasi kasasta Lieskamyrskyn saalistamaan oravan ja haukkasi siitä suuren palasen suuhunsa. Naaras mutusti oravaa vilkaisten emoaan päätään kallistaen. Kuutähdellä oli miettivä ilme ja päällikkö oli jähmettynyt paikalleen.
"Emo?" Ikitassu naukaisi nielasitessaan palasen saalistaan. Kuutähti hätkähti ja vilkaisi nuorinta tytärtään.
"Ajattelin tässä vain, jos haluaisit tulla kanssani metsälle nyt?" Vaaleanharmaa naaras ehdotti. Ikitassun vaistot terävöityivät. Nyt olisi tilaisuus viettää aikaa oman emon kanssa, mutta eikös hänen kuuluisi metsästää oman mestarinsa kanssa.
"Eikö minun kuuluisi metsästää oman mestarini kanssa?" Ikitassu kysyi hieman epäröiden.
"Enhän minäkään kulje mestarini kanssa metsällä!" Kuutähti naurahti. Kehräys raikui Ikitassun kurkusta.
"No sitten! Mennäänkö jo?" Ikitassu pomppasi pystyyn ja katsoi innoissaan emoaan, joka nousi neljälle käpälälleen ja lähti näyttämään tietä.
"Minne me menemme metsästämään?" Ikitassu kysyi hetken päästä. Hänen häntänsä heilahti jännityksestä, joka myös pisteli hänen tassujaan.
"Ajattelin ensin näyttää sinulle tämän ennenkuin menemme kaksijalkojen pesän lähettyville!" Kuutähti naukaisi ja osoitti kuonollaan lintua, joka jökötti puolivälissä puuta ja sirkutti vähän väliä. Ikitassu istuutui katsomaan emonsa menoa puussa. Rungosta tipahteli pieniä oksia ja kaarnan paloja Ikitassun päälle ja ympärille. Hetkessä Kuutähti oli linnun yläpuolella ja päästi sähähdyksen tiputtautuessaan linnun päälle. Ikitassu pomppasi innoissaan pystyyn ja otti linnun vastaan hänen emonsa tiputtaessa sen. Kuutähti laskeutui puusta ketterästi ja virnisti.
"Hautaanko tämän tähän puun juurelle?" Ikitassu kysyi ja pyöritteli kyyhkystä tassujensa ympärillä. Kuutähti nyökkäsi. Mustavalkoinen naaras nappasi harmaan linnun hampaisiinsa ja kaivoi sille pienen kuopan. Hän pudotti sen sinne ja peitti nopeasti ruskeilla lehdillä ja mullalla.
Lähellä kaksijalkojen pesää Ikitassu loikkasi hiiren kimppuun heittäen pienen jyrsijän ilmaan ja sivaltaen kynsillään siltä kurkun auki.
"Olet aika hyvä aloittelijaksi..." Kuutähti aloitti kunnes hiljeni. Kuului rasahdus ja sitten toinen. Tuli hiljaista. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Vain silmänräpäys kului kun kaksi kaksijalkaa syöksyivät Ikitassun kimppuun. Ikitassu huitaisi kynsillään minkä ehti ja pystyi kahta kaksijalkaa. Kuutähti päästi jykevän sotahuudon ja tarrautui pienempää kaksijalkaa käpälästä hurjasti sähisten ja kynsien. Samalla sekunnilla Ikitassun tungettiin johonkin häkkiin. Kaksijalat huusivat ja koettivat irrottaa Kuutähteä nuoremman jalasta. Kuutähti piti kuitenkin tiukasti kiinni. Ikitassun katsoi pelästyneenä kuinka kolmas kaksijalka tarrautui Myrskyklaanin päällikköä niskanahasta ja toinen piti hänen käpälistään kiinni. Kuutähti päästi hätääntyneen ynähdyksen ja rimpuili vastaan kolmannen kaksijalan asettaessa jonkun narun päällikön ylle. Kuului naksahdus ja kaksijalka laski Kuutähden maahan. Vaaleanharmaa naaras sähähti vihaisesti ja kaikilla voimillaan pääsi juoksemaan pakoon. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin päällikön poskia hänen katsoessaan taaksensa. Ikitassu vaikersi ja itki täyttä huutoa. Viiltävä kipu hänen otsassaan sai hänet rääkäisemään. Ja samalla kaikki pimeni ja outo haju valtasi hänen sieraimensa.