Taival(sielu) ♂

Perustiedot

Nimi • Taival(sielu)

Sukupuoli • Kolli

Ikä • 23 kuuta

Klaani • Varjoklaani

Asema • Soturi

Oppilaat • -

Perhe•

Emo: Lummekukka (kuollut)

Isä: Harakka

Emonemo: Katajanmarja
Emonisä: Orapihlajahäntä

Aiemmat nimet • Tuhka, Taival

Rp • Valveuni YP

Viimeisin tarina •


Luonne:

Taivalsielu on pääasiassa tyyni ja rauhallinen kolli, sekä hyvin itsenäinen. Hän voi klaanikissojen edessä vaikuttaa oudolta ja hyvin vieraalta, sillä hänen omat tapansa, mielipiteensä sekä käyttäytyminen eroavat toisinaan hyvinkin vahvasti klaanikissojen elämästä. Onhan hän elänyt koko elämänsä kaukana klaaneista ja oppinut omat tapansa, joilla selvitä hengissä. Taivalsielu on myös tottunut pärjäämään yksin ja tekemään itse omat päätöksensä. Ei siis ole ihme, että varsinkin alkavan klaanielämänsä alkuvaiheilla hänen oli vaikeaa ja raskasta sopeutua Varjoklaaniin, sillä monet klaanin tavat ja uskomukset poikkesivat paljon hänen omistaan. Niinpä kollin oli löydettävä kompromissi oman sekä klaanin arjen välillä: osa hänen tavoistaan ovat yhä samoja kuin hänen ollessa kulkuri ja osa ovat klaanien.

Taivalsielu kertoo omat mielipiteensä suoraan ja kiertelemättä, minkä takia hän voi olla töykeä suustaan, vaikkei hän mitään pahaa varsinaisesti tarkoittaisikaan. Kolli ei näe siinä mitään väärää, jos hän vain kertoo, mitä ajattelee: hän näkee sen yksinkertaisesti oman mielipitensä kertomisena, ja muut saavat itse päättää paljonko painoarvoa sille antavat. Taivalsielu ei myöskään välitä lainkaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, eikä hän aio muuttaa itseään muiden takia, vaan on juuri sellainen kuin on. Jos kolli aikoo muuttua, hän näkee sille olevan hyvä ja kunnollinen syy.

Taivalsielu on kuitenkin ystävällinen ja valmis auttamaan ketä tahansa pulassa olevaa kissaa, jopa oman henkensä uhalla. Tästä hän eroaa isästään, joka puolestaan oli aina valmis pelastamaan ensiksi itsensä - ja yritti opettaa tämän piirteen pennulleenkin, siinä kuitenkin epäonnistuen. Kollilta löytyy rohkeutta, joka joskus menee uhkarohkeudenkin puolelle, ja hän on hyvin uskollinen ystävilleen. Hänen uskollisuutensa ylettyy myös Varjoklaaniin, vaikka se ei olekaan yhtä voimakasta kuin se on hänen ystäviään kohtaan: Taivalsielu on valmis uhmaamaan Varjoklaanin päällikköäkin, jos hän vain näkee sen aiheelliseksi. Tämä o toisinaan johtanut hänet ongelmiin, mistä päästäänkin kollin itsepäisyyteen. Kun Taivalsielu on jotain päättänyt, hänen mieltään ei noin vain voi muuttaa. Tämän takia kollin kanssa voi olla joskus vaikea tulla toimeen.

Huumorintajukin Taivalsielulta löytyy, vaikkei sitä heti voisikaan rauhallisen ja hieman vakavan ulkokuoren alta arvata. Läheisten ystäviensä kanssa hän vitsailee toisinaan ja ottaa muutenkin muiden vitsit ja sarkastiset kommentit täysin huumorilla vastaan. Taivalsielu on myös klaanielämänsä aikana ymmärtänyt olevansa pentuläheinen ja saattaa usein mennä pentutarhaan leikkimään pentujen kanssa, vaikka hän usein saakin pennut kummastumaan kommenteillaan tai hieman normaalista poikkeavalla ulkonäöllään.


Ulkonäkö:

Taivalsielu on tummapohjainen, mustanpuhuva kolli. Hänen turkkinsa on sileää ja pehmeää, ei kovinkaan lyhyttä muttei myöskään erikoisen pitkää. Hänen kaulansa sekä vatsansa on vaaleampaa sävyä. Hänellä on pitkä, päästä kapea häntä, joka antaa hänelle hyvän tasapainon. Myös hänen jalkansa ovat pitkät ja hoikat.

Hänen korvansa ovat normaalia isommat ja leveämmät, ja hän on perinyt ne isältään, joka oli rodultaan itämainen lyhytkarva. Hänen kuononsa on lyhyt ja korkea - myös isältään peritty piirre - ja siten hän voi olla erikoinen näky villikissojen keskellä. Hänen silmänsä ovat vaaleanvihreät ja mantelinmuotoiset, hieman vinot.

Taivalsielu on ruumiinrakenteeltaan melko lihaksikas ja klaanikissoja hieman isompi kooltaan, mutta kuitenkin hoikka ja notkea. Hän on nopea liikkeissään ja käyttää taistelussa enemmän nopeutta ja ketteryyttä kuin puhdasta voimaa.


Muuta:

Taivalsielun emo, Lummekukka, rakastui Harakka-nimiseen kulkuriin ja lähti tämän matkaan oman emonsa, Katajanmarjan, vastusteluista huolimatta. Myöhemmin Lummekukka sai pennukseen Taivalsielun, jonka nimi vielä silloin oli Tuhka. Lummekukka vei Tuhkan näytille emolleen, koska hän oli lähdössä pitkälle matkalle Harakan kanssa ja halusi nähdä emonsa vielä kerran.

Lummekukka kuoli tuntemattomaan sairauteen melko pian, ja Harakka kasvatti Taivalsielun, vaihtaen tämän nimen Taivaleeksi (myöhemmin Varjoklaanissa Taivaleen nimestä tuli Taivalsielu). He vaeltelivat ympäriinsä ilman mitään varsinaista päämäärää tai tavoitetta, ja Harakka opetti kaiken tietämänsä pennulleen. Lopulta Taivalsielu päätti etsiä emonsa synnyinpaikan ja Varjoklaanin, jotta saisi yhteyden tähän Tähtiklaanin kautta ja näin hän päätyi Varjoklaaniin.


Suhteet

Parhaat ystävät - Valosydän
Ystävät - Pimeydenvaras
Ihastus - Valosydän
Viha -


Taidot

METSÄSTYS 7/10
HYÖKKÄYS 7/10
PUOLUSTUS 7/10
NOPEUS 6/10
VOIMA 7/10
JOHTAJUUS 5/10
ÄLYKKYYS 8/10
KARISMA 5/10
ROHKEUS 7/10
VIEKKAUS 4/10
TAISTELU 7/10
ERIKOISTAITO